Australia päivitti elokuussa tiede- ja tutkimusstrategiansa. Alkuperäiskansojen tietojärjestelmien korostaminen on nostettu siinä yhdeksi viidestä pääteemasta sekä kaikkien muiden teemojen lävitse leikkaavaksi prioriteetiksi. Alkuperäiskansojen tietojärjestelmillä viitataan kollektiiviseen perinteiseen tietoon, joka muodostuu yhteisöjen sisällä läheisessä vuorovaikutuksessa ympäristön ja ekosysteemien kanssa, mutta johon sisältyy myös käytänteet, arvot, sosiaaliset rakenteet sekä luontosuhde, joka usein nähdään tietynlaisena hengellisyytenä.
Dokumentin avaussanoissa kunnioitetaan ja tunnustetaan maan alkuperäiskansat vanhimman elävän kulttuurin ja perinnön säilyttäjiksi. Johdanto alkaa toteamalla, että Australia on tieteen ja tutkimuksen voimakeskus, joka juontuu 65 000 vuotta menneisyyteen alkaen aboriginaalien ja Torresin salmen saarten kansoista, Australian ensimmäisistä tieteilijöistä. Johdanto mainitsee myös, että Australian alkuperäiskansojen katkeamaton yhteys maihin ja vesiin on syvän tiedon lähde, joka on ainutlaatuinen maailmassa.
Yllätyin uutisesta siksi, etten ollut odottanut juuri Australian ottavan tällaista mahdollisesti merkittävää askelta alkuperäiskansojen tietojärjestelmien esiin nostamisessa. Pohdin, onko tämä hallituksen kädenojennus sen jälkeen, kun se järjesti viime lokakuussa kansanäänestyksen siitä, pitäisikö maan perustuslakiin sisällyttää maininta Australian alkuperäiskansoista ja luoda heille kansallinen edustuselin, ja vastustajat voittivat.
Itseni lisäksi Australian tutkimusstrategia kiinnosti myös saamelaismediaa, joka halusi uutisoida ja peilata sitä pohjoismaihin ja saamelaisen tiedon merkitykseen tutkimuksessa. Vastaavaa saamelais- tai laajemmin alkuperäiskansatiedon olemassaolon tai sen merkityksen tunnustusta ei löydy pohjoismaiden hallitusten tutkimusstrategioista. Sen voi löytää kyllä joidenkin tutkimusrahoittajien strategioista sekä yksittäisistä rahoitushakukuulutuksista.
Mielestäni se oli jo merkittävää, että viimekeväinen NordForskin hakukuulutus yhdessä Kanadan ja USA:n kanssa (ensimmäinen laatuaan) teemasta Arktinen kestävä kehitys sisälsi ”melkein vaatimuksen” huomioida alkuperäiskansojen tietojärjestelmät ja tieto ennakkohakemuksessa. Silloinkin mietin, että vaatimus on tainnut tulla Kanadasta, jossa näissä asioissa ollaan huomattavasti muita maita edellä.
Yhdysvalloissa Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan osasto julkaisi joulukuussa 2022 hallituksen ohjeet alkuperäiskansojen tietämyksen tunnustamisesta ja sisällyttämisestä liittovaltion tutkimukseen, politiikkaan ja päätöksentekoon. Ohjeiden tavoitteena on auttaa liittovaltion virastoja integroimaan alkuperäiskansojen tietämyksen tutkimukseen, ympäristösääntöjen laatimiseen sekä maiden ja vesien yhteishallintaan liittyvään työhönsä. Ohjeiden julkaisutilaisuudessa todettiin, että luonnonympäristön alkuperäisinä hoitajina alkuperäiskansoilla on asiantuntemusta, joka on ratkaisevan tärkeää ratkaisujen löytämiseksi ilmastokriisiin ja ekosysteemien suojelemiseen, ja että julkaistut ohjeet auttavat varmistamaan, että maan alkuperäiskansojen ääni on mukana kaikkialla liittohallituksessa eri yhteisöjen ja planeettamme yhteiseksi hyödyksi. Jäin miettimään etenkin Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan osaston johtajan Arati Prabhakarin toteamusta, jonka mukaan “Liittovaltion päätöksenteko on parasta, kun se perustuu kaikenlaiseen tietoon”.
Merkittävää Yhdysvaltojen ohjeissa on myös alkuperäiskansojen tietämyksen nivominen läheisesti ilmastokriisin ratkomiseen – tästähän on puhuttu melkoisesti viime vuosina myös YK:n ilmastosopimusneuvotteluissa ja -julkaisuissa. Australian uudessa strategiassa tätä kytköstä ei mainittu, vaikka ensimmäinen viidestä pääteemasta on nimenomaan nettonollaan pääseminen kasvihuonekaasupäästöissä. Alkuperäiskansojen tietoa koskeva prioriteetti jää tarkemmin luettuna melko ympäripyöreäksi: tarkoitus on rakentaa käytäntöjä, jotka edistävät ja tukevat Australian alkuperäiskansojen tietojärjestelmiä, sekä asettaa alkuperäiskansat itse johtamaan heitä koskevaa tutkimusta.
On totta kuten yleinen sanonta kuuluu, että sanoilla ei ole merkitystä ilman tekoja. Tässä tapauksessa totean, että vastaavanlaisilla hallituksen taholta tulevilta sanoilla voisi olla merkitys ensimmäisenä tekona myös Suomessa ja laajemmin pohjoismaissa koskien saamelaisten tietojärjestelmiä. Strategioilla on symbolista merkitystä, ja kuten olemme tutkijoina oppineet, niihin voi tarpeen tullen viitata ja niitä voi käyttää ohjenuorina myös kestävämmän ja monipuolisemman tutkimuksen edistämisessä.
Kolumni Tieteessä tapahtuu 4/2024