Saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet julkaistiin toukokuun lopussa suomeksi, pohjoissaameksi, inarinsaameksi, koltansaameksi ja englanniksi. Olin itse mukana laatimassa ohjeita, joiden tavoitteena on luoda kulttuurisesti turvalliset toteutustavat ja olosuhteet tutkimuksen teossa.

Tutkimuseettisten ohjeiden laadinnassa on perinteisesti lähdetty yksinomaan tieteen vapauden periaatteesta. On katsottu, että tiedeyhteisö itse pystyy parhaiten päättämään kaikista asianmukaisista ja riittävistä ohjeistuksista. Saamelaisia koskevan tutkimuksen eettisten ohjeiden lähtökohta on ollut kuitenkin yhteistyö saamelaisyhteisöjen ja -tutkijoiden kanssa.

Alkuperäiskansatutkimuksen eettisissä lähtökohdissa korostuu relationaalisuuden ja yhteisön merkitys. Relationaalisuudella tarkoitetaan tutkijoiden tietoisuutta toimijoiden keskinäisten suhteiden ja vuorovaikutuksen merkityksestä tutkimuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tutkijan näkökulmasta tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että hän tunnistaa ja tiedostaa ne suhteet, jotka määrittävät kyseisen alkuperäiskansan historiallista, maantieteellistä, sosiaalista, kulttuurista ja henkistä kontekstia. Näiden suhteiden tunnistamista, kunnioittamista ja huomioonottamista pidetään alkuperäiskansojen tutkimuseettisten periaatteiden lähtökohtana.

Alkuperäiskansoille ominaisen tiedonkäsityksen mukaan sekä tiedontuotanto ja tiedon omistajuus ovat yhteisöllisesti jaettuja ja siten myös eettisesti vastuullinen hyvä tutkimuskäytäntö määrittyy suhteessa yhteisön normeihin sekä hyväksyttyihin toimintatapoihin.

Saamelaisten itsemääräämisoikeus kansana sisältää oikeuden vaikuttaa itseään koskevaan tiedontuotantoon.

Saamelaisia koskeva tutkimus on nopeasti kasvava tutkimusala Suomessa ja kansainvälisesti. Siinä ajankohtaistuu kaksi perusoikeutta: tieteen vapaus ja saamelaisyhteisön itsemääräämisoikeus.

Saamelaisten itsemääräämisoikeus kansana sisältää oikeuden vaikuttaa itseään koskevaan tiedontuotantoon. Tällä ei tarkoiteta sitä, kuten joskus näkee kärjistetysti väitetyn, ettei yhteisön kannalta vaikeana tai tabuna pidettyjä asioita saisi tutkia tai että ulkopuoliset tutkijat eivät voisi tutkia saamelaisia tai saamelaisyhteisöä koskevia asioita. Pikemminkin kyse on siitä, miten olisi hyvä tutkia, miten luoda eettisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää tutkimusta, ja mitä hyötyä tutkimuksesta ja sen tuloksista on tutkimuskumppaneille. Riskien ja hyötyjen arvioinnissa tulee henkilökohtaisen tason lisäksi tarkastella yksilöä yhteisön jäsenenä sekä riskejä yhteisön näkökulmasta.

Myös monet saamelaisaiheita käsittelevät tutkijat ovat tuoneet esille eettisten menettelytapaperiaatteiden ja ohjeiden merkityksen ja tärkeyden ja niiden puutteesta johtuvan epävarmuuden. Tutkijat haluavat ja pyrkivät tekemään relevanttia, eettisesti oikeanlaista ja kestävää tutkimusta, mutta käytännössä se on haasteellista ilman yhdenmukaisia ja hyväksyttyjä ohjeita.

Vaikka yleiset tutkimuseettiset ohjeet on laadittu tutkimusyhteisön piirissä, niissä on jo pitkään otettu huomioon myös muita arvolähtökohtia ja perusoikeuksia. Esimerkiksi kaikkea ihmistä koskevaa tutkimusta koskee ihmisarvon kunnioittamisen periaate.

Monet alakohtaiset tutkimuseettiset ohjeet ilmentävät tasapainoa tutkimuksen vapauden ja muiden arvolähtökohtien välillä. Samalla tavalla saamelaisia koskevan tutkimuksen eettisissä ohjeissa on kysymys toimivan tasapainon hakemisesta erilaisten hyväksyttyjen arvolähtökohtien välillä.

Kolumni Tieteessä tapahtuu -tiedelehdessä 13.6.2024.